Onnen hetket: "Kaikista unelmistamme voi tulla totta, jos meillä vain on rohkeutta tavoitella niitä."

Koti <3

Muistan joskus unelmoineeni omasta talosta, jossa voin kuunnella musiikkia niin kovaa kuin haluan. Ajattelin, että olisipa ihana jos joskus löytäisin puolison, joka haluaisi asua miun kanssa siinä talossa. Joskus vähän myöhemmin unelmoitiin talosta yhdessä ja mietittiin, että sen pitää sitten olla sellainen paikka missä Sara voi olla irti ja sinne voidaan ottaa kissoja. "Mutta se on sitten joskus...saahan sitä unelmoida." Unelmoin opiskelemaan pääsystä ja ylioppilaslakista. Opiskeluaikana unelmoin siitä, että heti valmistumisen jälkeen työllistyisin juuri haluamalleni työkentälle. "Millä todennäköisyydellä niin muka voisi käydä kun ei ole työkokemusta ja työpaikkoja ei muillekaan riitä?". Monta vuotta olen haaveillut ratsastuksen uudelleen aloittamisesta. Sairastellessani ajattelin, että "voi kun olisi joskus ihana vielä juosta ilman kipua". Yhdessä A:n kanssa ollaan unelmoitu matkustelusta ja säästetty rahaa matkoihin.

Joutsenet asettui talon viereiselle pellolle.

Unelmat on vuosien myötä toteutunut, osa ihan huomaamatta ja osan eteen on tehty paljon töitä. Matkan varrelle on mahtunut myös paljon ikäviä asioita, mutta osaisinko nauttia hyvistä asioista ilman vastoinkäymisiä? Tänä päivänä osaan olla kiitollinen siitä mitä on. Olen silti sitä mieltä, että myös unelmia pitää olla. Jos niitä ei ole, niin mitä kohti mennään? Asiat mitä minulla nyt on tuntui 5 vuotta sitten todella kaukaisilta ja osin mahdottomiltakin. Mitähän mahtaa olla taas 5 vuoden päästä? Innolla odotan. En kuitenkaan usko, että asioita vain tipahtelee taivaalta syliini, vaan oma osuus pitää tehdä. Jos haluan matkustaa, säästän rahaa enkä vain jää odottamaan, että joskus joku tuo matkalahjakortin ovelleni. Silloin kun menetin kyvyn kävellä normaalisti päätin, että joskus vielä se onnistuu. Harjoittelin pikkuhiljaa. Kivut oli välillä sietämättömät, särkylääkkeet ei auttaneet. Lääkkeistä ei ollut apua, ehkä pieni helpotus. Se ei riittänyt, jätin ne lopulta syömättä. Minulle sanottiin, että tila voi olla pysyvä ja kerrottiin mitä tulevaisuudessa en voi tehdä. Tänä päivänä teen niitä asioita. Silloin oli hetkiä jolloin olisin halunnut luovuttaa, muumioitua sohvan nurkkaan, antaa elämän jatkaa matkaa ja katsoa katkerana vierestä. Valitin todella paljon elämän epäreiluudesta. Kuitenkin sillä kaikella oli jokin tarkoitus ja jostain tuli voimaa jatkaa.

Mistähän Valtsu unelmoi?

Missä ollaan tänään? Asutaan metsän keskellä A:n kanssa, Sara voi olla irti aamusta iltaan ja meillä on kaksi kissaa. Nautin työstäni, harrastan jälleen ratsastusta ja pystyn juoksemaan kilometrejä. A:n kanssa ollaan käyty Skotlannissa, Kreikassa ja Saksassa. Ja kuuntelen musiikkia kotona välillä todella kovaa ;) Mitä unelmia on vielä odottamassa toteuttajaansa? Lisää matkoja! Pitkille lentomatkoille en uskalla lähteä, mutta onneksi Euroopassa on vielä monta paikkaa näkemättä. Joskus olisi myös kiva asua ulkomailla pieni pätkä, vaikka kuukausikin. Aion joskus vielä jatkaa opintoja. Haluaisin käydä juoksemassa 10km jossain juoksutapahtumassa ja joskus aion juosta vähintään puoli maratonin. Jonain päivänä kirjoitan kirjan. Onhan näitä :)

Kuluneella viikolla on nautittu ja valitettu helteistä. Viime viikonloppuna kävin koiranäyttelyssä kannustamssa ihanaa sprinkku-herraa, piipahdettiin samalla A:n kanssa kalamarkkinoilla. Kaupunkipäivän päätteeksi lähdin vielä illalla ratsastamaan. Sunnuntaina Valtsu sitten toi kesän ensimmäisen kyyn pihaan, eläinlääkärille soitto ja sunnuntai menikin kissan vointia tarkkaillessa. Selvittiin onneksi säikähdyksellä. Sunnuntai-iltana kävin rannassa heittämässä talviturkin! Vesi oli 13 asteista, eli KYLMÄÄ. Mutta ai miten ylpeä olin itsestäni sen jälkeen. Onneksi oli naapuri kannustamassa, yksin en olisi uskaltanut. Alkuviikko on mennyt tiiviisti töissä, eilen illalla kävin aamuvuoron jälkeen ratsastamassa. Harjoiteltiin laukannostoja ukkosen pyöriessä kentän ympärillä. Sainpahan itse samalla siedätystä ukkoseen. Ei pelottanut niin paljoa kun piti keskittyä ihan muuhun :)

Uitettu koira :) Vanhus on vielä talviturkissa joten uimassa on käyty päivittäin.

Ensi viikolla taas yksi unelma toteutuu kun lähdetään A:n kanssa Helsinkiin Sonisphere-festareille ja nähdään Metallica livenä! Meidän häämarssina kirkossa soi Metallican Nothing else matters, joten ei mikään ihan yhdentekevä bändi meille :) Nyt en laita linkkiä kuitenkaan Metallican kappaleeseen, vaan Eva & Manu:n Feet in the Water- biisiin. Se on miun kesäbiisi joka sopii sanoiltaan tähän unelmien tavoittelu- teemaan :)